Miä oon taas nähnyt kaikkia ihan hölmöjä unia. Ja halusitte tai ette, miä aion jakaa ne teidän kanssanne :) PS: Järkeä tai logiikkaa näistä on turha etsiä :D

- Miä ehkä pari viikkoa sitten unta, että löysin kaatopaikalta ruosteisen robottijalan ja vein sen kotiin. Miä olin ihan täpinöissäni robojalasta ja aloin saahaamaan itseltäni vasenta jalkaa irti ja liittämään uutta raajaa sen tilalle. Verta lenteli kaikkialle. Miä kattelin ihan haltioituneena, et "Vau, tää on upea!". Sit tajusin, että miä saatan ehkä kuolla verenmyrkytykseen. En kehdannut soittaa apua itselleni, siitä olis seurannut ärsyttäviä miks-helvetissä-siä-noin-teit- kysymyksiä. Kävin sängylle makaamaan ja aattelin mielessäni, et ehtii kyl tulla verenhukka ennen verenmyrkytystä.

- Miä näen hirveen usein unta, et joku (en tiedä mikä) ohjailee minuu. Miä näen tiedostan koko ajan mitä tapahtuu, mut en voi itse päättää mitä tapahtuu. Tää "joku" ohjailee aina niin kauan, että se saa järjestettyä mulle jonkun tosi vittumaisen tilanteen.

Viimeksi se "joku" pakotti minut nielemään neuloja, ruuveja ja lasinsiruja. Sit se "kävelytti" minut sairaalaan jonnekin autiolle käytävälle. Sit se vaan päätti ottaa hatkat ja jätti minut yksikseen. Miä yritin huutaa apua, mut suusta vaan pulppusi loputtomasti verta.

- Sitte! Mun lemppari: zombiuni! Ne on ihania ja kamalia samaan aikaan. Helvetin häijyjä ja aidontuntuisia. Pulssi on herätessä aina jotai tuhatmiljoonaa :D

Olin mun siskon kanssa kiertelemässä jossakin monikerroksisessa hylätyssä rakennuksessa. Siel oli semmoinen himmeä valaistus ja jostain hassusta syystä vasta vahatut lattiat. Sisko löysi kaljapullon ja halus juoda sen tyhjäksi. Miä hätäilin, että "ei tota voi juoda, idiootti! Siä saat zombi-viruksen!". Vähän aikaa kinattiin ja sisko sit kuitenki korkkas kaljan. Miä kiljuin sille, että "Siinäs juot, mut miä ammun sinuu päähän jos muutut zombiksi!"

Sisko ei ehtinyt montaa hörppyä ottaa, kun se kaatui maahan. Se vaan tärisi ja murisi ja suusta tuli vaahtoa. Jostai varjoista hoiperteli zombi ja miä läksin kiiruusti karkuun.

Käytävät oli helvetin pitkiä ja lattiat liukkaita, tuntui ettei pääse millään tarpeeksi nopeasti karkuun. Kaikkialla oli ovia ja miä avasin niistä yhden toivoen löytäväni piilopaikan. Huone oli pieni, siel ei ollut muuta kuin toinen ovi. Ja sen takana toinen ovi. Ja sen takana taas uusi. Ja niin edelleen. Ovia ei saanut mitenkään lukkoon, oli ihan järjetön paniikki! Lopulta miä tulin isoon kylpyhuoneeseen. Sain idean kaataan kylpyammeen väärin päin, pääsisin sen alle piiloon ja jemmaan. Miä tärisin siel ammeen alla ja kuuntelin ku huoneeseen tuli aina vaan lisää örkkejä jotka raapi kylpyammetta ja örisi. Sit piippas herätyskello.

**

Hmh.. Noita unia oli olevinaan enemmänkin, mut en miä nyt muista enää :/ No, ehkä mun alitajunta kehittelee taas ensi yönä jotai uutta ja jännää jotta pääsen raportoimaan tänne lisempiä :)